oho, olenko mä tämmösenkin ommellut?

Hei, pitkästä aikaa. Tuli yllättäen kahden(!!) viikon tauko ompeluun kun sain yllättäen tiedon, että isäni on menehtynyt. Ainoana lapsena olen sitten tyhjentänyt asuntoa, juossut asioilla ja istunut puhelimessa. Luojan kiitos on se, että kaiken on voinut vain suorittaa koska en ole isän kanssa ikinä yhteyttä pitänyt joten surua ei ole ollut. Tottakai se koskettaa kun menee ns.tuntemattoman ihmisen asuntoon ja pöydällä on oma 1v valokuva...Mutta nyt ollaan jo asioissa voiton puolella vaikka paljon on vielä hoidettavaa.

Tiistaina pääsin tosiaan pitkän tauon jälkeen istahtamaan ompsun lattialle ja piirtelin kaavan ja leikkasin kankaita, no se tietenkin kostautui ja nyt on alaselkä ollut siitä asti jumissa, kovasti meinaa tunto lähteä jaloista ja puutuu lantio/jalta, mutta buranan ja kylmägeelin voimin ompelin tänään näin ihanan mekon tyttärelle.

Kangas on paapiin possupussista tullutta, en olisi ikinä itse tilannut tätä väriä.

Pistin poikkisaumaan pitsiä.

Ja helmaan kanssa! Oho minähän vallan hurjaksi heittäydyin :D

ajattelin samalla kuvata kasan mitä on ompsun hyllylle kertynyt odottamaan. Pinon alimmaiset aiheutti hämmästyneen ilmeen ja mietinnän, että jaa oonks mä tommosiakin tehnyt. Olin jo unohtanut mm. nämä käpysen ylläripaketin riivalitrikoosta tehdyt paidat.

t-paita 110/116cm.

Ja pitkähihainen 110/116cm. Käyttäjä on vielä vähän avoinna, mutta eiköhän näille joku käyttäjä joskus löydy.

Paapiin possupussista tuli myös sinisävyisiä trikoita ja ne inspiroi tälläiseen yhdistelmään koossa 104cm.  Takakappale myös palloa.

Jokinaika sitten löysin kontin tuunaustorilta pätkän vuorikangasta ja siihen kauniisti sävyltään sopivaa pitsiä. Ja siitähän se ajatus sitten lähtikin. Tyttö sai rimpsessahameen.

Peruspaidan kaavakuosittelut ja sarjonnat jatkuvat. Tässä koeversio koosta 128cm kaappiin odottamaan syksyä.

Uskotteko, että olen kyllä silittänyt tuon :D mutta jos sen jättää pinoon yli kuukaudeksi se ei ehkä pysy sieleänä. Kissankuva on netistä ja toteutettu pörröisellä silityskalvolla (mikä ihanasti kerää kaiken karvan ja nukan) ja valkoiset osat peruskalvoa.

Johan sitä siinäkin eikä kaikkia tullut edes esiteltyä. Olisi tullut muuten romaani.

Laukku

Minulla on ollut ihana musta-valko ralliruutuinen laukku. Kirppikseltä löytynyt tietenkin. Karu tosiasia on se, että mustavalkoinen laukku ei ihan sovi muuhun vaatetukseen yleensä koskaan mun tapauksessa. Ja se, että laukun olkahihna on irronnut jo kaksi kertaa. Ja se, että laukun kankaat ovat paikkapaikoin puhkikuluneet. Ja kuinka paljon menee kotiovella hermot kun sisätaskussa vuorikangas purkaa ja avainrengas takertuu siihen kiinni...

Viimevuonna kädentaitomessuilta bongasin ihanaa sienipuuvillaa. Värit on niin mua. Päätin, että siitä tulee mun uusi laukku. 

Tovihan siinä vierähti...Mutta nyt se on valmis.

Siinä on vihreä puuvillavuori jossa on vetoketjullinen tasku avaimille ja puhelimelle. en kestä niitä vuorikankaita kun ne rispaa aina eikä kestä.

Siinä on säädettävä olkahihna. Klipsun purin vanhasta laukusta. Kierrätystä nääs.

Se on aivan minun värinen.

Ja siitä löytyy kauneusvirheitä. Ja yksi virhe mikä häiritsee käyttöä mutta aion oppia elämään sen kanssa. Vaikka kuinka katsoin että laitan vetoketjun aukeamaan siitä päästä missä hihna on kiinni laukussa, ei lenkissä niin väärinpäinhän se meni.

Mutta kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen. antaisin itselleni tästä 8+. Perusteluina mm. se, että tein tämän ilman kaavaa mikä on minulle huima saavutus. Mittoja otin vanhasta laukusta.

Nyt menen siirtämään rojuni väliaikaislaukusta uuteen ja lähden hakemaan tytön eskarista, katsotaan kestääkö laukku :)