Että piti tämäkin päivä nähdä...

..empä olisi ikinä uskonut, että jonain kauniina päivänä ompelen itselleni lycrasta urheiluhousuja!
Minä ikuinen liikunnan vihaaja. Voi herranjumala. Mutta kyllä kuulkaa niinvain minäkin olen aloittanut liikunnan, kahvakuula on lajina. Sopivan yksinkertaista yksinkertaiselle ihmiselle :D
En koe mitään liikunnan riemua ja nautintoa, mutta josko ne ylimääräiset raskaudesta jääneet kilot olisi jo aika yrittää karistaa näin yli kuuden vuoden jälkeen. Kun eivät mokomat näytä itsestään lähtevän.
Muttaniin niihin housuihin.

Lycra on ek:n palalaarista vuosia sitten ostettu. Itseasiassa mekkoa varten. Ja olen minä sen mekonkin tehnyt, tainnut vain jäädä täällä näyttämättä. Korjataampa tilanne heti.

Tuommonen, kaava SK lehden topista pidennetty. En sitten lopulta edes tykännyt tästä ja on vielä käyttämättä.

Mutta palataas taas siihen housuasiaan...

Kyllä mä vähän näitä vierastan...vaikka on nämä pirun mukavat jalassa! Kaava on SK 3/2015 ja tein koon 36. Kaupan housuista olen 38. Lahkeisiin olisi saanut ottaa mittaa enemmän ja vyötärö tuntuu oudon korkealle kun menee napaan asti, niinkai se saakin mennä. ei sinne peppua ole menty vilauttelemaan :D Ehkä teen vielä toiset kunhan pääsen hamsteroimaan jotain rauhallisempaa lycraa jostain.

Olen myös testannut tankotanssia, se nyt on entuudestaan ystävän kautta tuttu laji. Tunnilla pitäisi olla shortsit ja kaapista löytyi vain farkkushortseja joten tein sitten trikoiset ja peppuun silityskalvolla kuva ettei ihan tylsäksi käy.

Kuva on oikeasti neonvihreä, en vain jaksanut taistella kameran kanssa oikeaa sävyä.

Näiden lisäksi olen kerran kokeillut myös loop-ilma-akrobatiaa. Ihan vekkulia sekin, saatan mennä uudestaankin. Vaikka olo oli kuin metrisellä halolla joka on köytetty liinalla kattoon roikkumaan. Notkeus ei ole vahvin osa-alueeni.

Hämmentävää kirjoittaa liikunnasta, vihaan sitä edelleen.