Perheenlisäystä

Perheemme on kasvanut. Vihdoinkin. Pitkään ja hartaudella odotetut rottavauvat saapuivat ilahduttamaan elämäämme keskiviikkona. Syövät jyväseoksen ja piltin lisäksi kiitettävästi ompeluaikaa kun ei vain malta jättää naperoita keskenään enkä ole vielä uskaltanut säikyttää heitä ompelukoneen ja saumurin hurinoilla.
Mutta pidemmittä puheitta saanen esitellä kesyrottasisaruksemme:

Neiti.

(ootteko koittanut kuvata kahta vilperttiä rottaa? Helppoa...taidan jatkossakin kuvata vain vaatteita nekun pysyy paikallaan.)

ja Lepakko.
Mutta on sitä vähän ehtinyt ompelemaankin ennenkuin vauvat saapuivat, vaikkapa tämmöisen rimpsumekon tyttärelle

Koko 122cm. Olisi saanut olla yhden rimpsun pidempikin mutta menkööt...tällä matikkapäällä jo tarpeeksi saavutusta että sain tehtyä täysin itsenäisesti laskien näinkin kivat rimpsut. Ja kiitos framilonin keksijälle :)

Huppari...

...tuo talven kamalin asuste kun aina on huppu mytyssä ja tuo kesän takin korvike. Sitten havahdutaan, että eipä ole huppareita kuin kaksi kaapissa (okei oli kolme mut yks oli pieni...). Yksi ilta paloja leikaten ja toisena päivänä töiden jälkeen ompelua pikku kakkosen ajan ja vähän päälle. Tsadaa!

Ompelut on jääneet todella pahasti töiden jalkoihin. Ja bloggaaminen vielä pahemmin hunningolle kun tietokone on armottoman hidas ja harvoin edes avaan tätä masiinaa kun puhelimella tulee kaikki hoideltua. Ehkä pitää joskus koittaa ottaa kuvat myös luurilla ja blogata sen kautta.

Hattaraa

Viljamin puodin hattarakekkeri trikoo on ollut hyllyssä luvattoman kauan. Kaveri tahtoi siitä pipon tyttärelleen ja sain sitten samalla tuhottua kangasta vielä t-paitaan omalle tyttärelle. On vaan niin arka tuo pohjaväri.
Mutta siitä se ajatus sitten lähti, että tarvii svetarin kaveriksi...

Kuvat on silitetty kiinni kaksipuoleisella liimaharsolla ja tikattu suoralla reunoista.

Halusin taakse tekstiä. Tiedättehän, että kaupan paidoissa on aina joku isohko printti jossa tekstiä. Muttakun itse miettii minkä tekstin laittaa se on kovin haastavaa, mikään ei kuulosta fiksulle. Ja englanniksi kuulostaa aina paremmalle kuin suomeksi, pitkän tovin google kääntäjän kanssa leikin ja päädyi sitten niinkin simppeliin kuin "cotton candy party" eli hattara kekkerit. Teksti olisi voinut paremminkin onnistua, muttakun tikuttaa jousto-ompeleella sitä kaavapaperin läpi niinno...kelvatkoot. Ei taas vastaa yhtään päässä ollutta visiota, mutta eiköhän tämä joskus päälle eksy...tyttö kysyi miksi on harmaa.

t-paitoja

Eräästä fb:ssa olevasta ompeluryhmästä bongattu idea jäi pitkäksi aikaa muhimaan takaraivoon kunnes aamulla sain sen päästäni valmiiksi paidaksi.

Onhan se söpö. Kankaan alkuperästä ei muistikuvia jostain vaihtareilta tänne pesiytynyt marinoitumaan.

Leppiksiä pinkkinä. Niiiiin peruspertsaa.

Pupuja turkoosin tehostein, tyttö valitsi. Hassua, että ostin tämän kankaan majapuun avoimilta ovilta periaatteella no otetaan nyt kun halvalla saa. Turkoosipohjaisen ostin kun siitä ehdottomasti halusin tytölle t-paidan pinkein tehostein...no jännää, että se turkoosi on edelleen hyllyssä ja tämä on melkein loppuun käytetty.

Yhden pupusen hatun rinkula oli pakko värittää. Ihan pakko.

Ja kerta kiellon päälle, nirunarutoppi. Nää vaan on kivoja kun piisaa vähemmänkin kangasta, menee aluspaitoina ja kesällä toppeina ellen saa hepulia palavista olkapäistä :D

Jos metsään haluat mennä nyt...

Aiemmin tekemien sammalpolku legginssien kaveriksi tunika.

Olen tyytyväinen, kerrankin käytin yksiväristä kangasta. Ja vähän pilkkua. Mietin hartaasti keltaisen ja vihrän kantin välillä, annoin tytön tulla kertomaan mielipiteensä ilman ennalta määrättyjä vaihtoehtoja ja vastaus tuli heti, että keltainen. Sai vielä pitsin helmaan. Itse olisin laittanut pienen linnun myös yläosaan, mutta tyttö oli sitämieltä, että lintu laitetaan sienen alle nukkumaan. Selvä näin tehtii ja hyvä tuli.

Todelliseen tarpeeseen.

Keväisin tykkään, että lapsi käyttäisi kauppareissuilla siistimpiä housuja ja vk-housut ovat lähinnä hoidossa käytössä. Tytär on nyt päättänyt alkaa nirsoilemaan ja ilmoitti, että ei käytä enään farkkuja tai sammareita koska ne ovat liian jäykkiä. Myöskään joustavat farkkujegginssit ei kelpaa nekin kuulemma kiristää. Ja velourhousut ei taas ole vielä minun mielestä tarpeeksi lämpimät pihalle (saati tarpeeksi siistit kaupoille lähtiessä) joten vuoritetut kangashousut ovat pop. Mutta niitäpä on meillä kovin kovin vähän, peräti yhdet. Ja kaupoilla käynti paljasti karun totuuden niitäpä ei myöskään löydä kaupoista. Poikien osastolla oli muutamat mutta eivät kelvanneet. No ei muutakuin kaavalehdet esiin ja ompelukone huristaan. Onni on osata ommella.

Vanhaa verhoa kirpparilta. Nyöri myös kierrätetty jostain.

Merkin olisi voinut muistaa laittaa vähän aiemmin johonkin fiksumpaan paikkaan, mutta sojottakoot nyt tuossa sitten.

Pienen pähkinöinnin jälkeen vuorittaminenkin sujui siististi, että kaikki on pussiin ommeltu. Lahkeissa ja vyötäröllä kuminauhaa ja vuori trikoota. Nyt kädet kyynerpäitä myöden ristiin, että ovat sopivan kokoiset.
Olen todellakin ylpeä, että jaksoin vuorittaa vaikka ensin meinasin livistää hommasta. Kaavana OB 4/2012 Forest path 116cm pituus 122.

Collari tiikeri

Inspiraatio lähti salatuista elämistä. Näin Heidillä mahtavan colitsipaidan jonka selässä oli lintu. Minäkin halusin colitsipaidan jonka selässä on kuva. No tuota, jotenkin se siinä tehdessä sitten taas ei mennyt ihan niinkuin piti.

Googen kuvahaun kanssa aikani vietin ja tiikerin pärstä sieltä eniten sykähdytti. Eipä muutakuin leikkaamaan kalvolle sabluunaa ja seula esiin. Halusin paitaan jotain rouheaa...no...

Minä ja minun hurja rouheus. Ragansaumat on tikattu peittarilla kiinni niin, että reuna jää rispaan. Hurjaa.

Mutta kiva tästä tuli. Kaava on JTKK:sta ja muokkailtu jonkinverran oman maun mukaan. Collari on triteksiltä ja resori jostain...