aina kirjavissa

En osaa käyttää yksivärisiä vaatteita, siis lähinnä paitoja. Ne vaan on niin tylsiä. Ja sitten taas ärsyttää kun aina pukeutuu kaikkeen kirjavaan.
Ajatuksissa alkoi muhimaan pörröinen liivi. Koska kaikki pörröinen vaan on niin ihanaa.

Hmmm...mutta mitä jos pörröliiviin laittaisi vuorin, jostain ihanasta retrosta puuvillasta.

Mikään kirjava puuvilla ei tuntunut natsaavan mustan pörrön kanssa joten tyydyin kelta-valkoiseen.
Ja jos kerran vuorittamaan aletaan, tehdään samantein käännettävä malli. Menee sitten niiden kaikista tylsimpien mustienkin paitojen kanssa.

Olen aivan fiiliksissä. Tykkään niin että halkeen!
Kaava oma. Musta tekoturkis jätti-rätti (turku). Puuvilla kirpputori. Kiinnitys turkishakasella joka omista jemmoista.

720 ja vähän päälle.

5x5cm tilkkuja. 720kappaletta. Ja vähän päälle koska fleece ei riittänyt nurjalle ja piti soveltaa. Tilauksesta 130x160cm tilkkupeitto.

Nykyajan nuorisolle.

 Minä olin kuudennella luokalla kun sain kännykän. eikä sekään ollut ikioma vaan äidin kanssa yhteinen koska meidän silloiseen tilapäiskotiin ei saanut lankapuhelinta. Jos olisin saanut valita olisin halunnut elämän ilman tulipaloa ja siitä seurannutta väliaikaiskotia ja lahjoituksena saatua kännykkää. Mutta olihan se kuitenkin siistiä, matopeli ja kaikkea. Matopeli josta nykyajan nuoret kysyvät että mikä?! Yläasteen 7luokalla ostin jo ensimmäisen antennittoman kännykän. Vaihdettavat kuoret ja kuvaviestit! Kuka vielä muistaa?

 Mutta hypätäämpä takaisin nykyaikaan. Rakas pieni tyttöni 6v sai joulupukilta puhelimen. antennittoman (eikai nykyään enään antellisia olekkaan) ja kosketusnäytäöllisen (kuka enään nappeja osaa käyttääkään?). Ja sille tarvittiin suojaa. Toistaiseksi puhelin ei kuitenkaan kulje kuin kahden kodin väliä. syksyllä sitten jo varmaan kouluunkin.

Tyttö valitsi kankaan kaapista. EK:n puuvillaa. Minä valitsin napiksi timangin, se kelpasi. Kiinnittyy pienellä kuminauhalenkillä.

Vuoriksi laitettiin keltaista. Silitin etuosan vuoriin kovikehuopaa palan suojaamaan näyttöä kolhuilta jos putoaa tai saa osumaa.

Ja niskalenkissä on tietenkin turvalukko. Niinkuin nykyaikana pitää olla. Minulla oli ala-asteella kotiavain normaalissa valkoisessa nyörissä kaulassa. Niin se mailma muuttuu.

Digidigidigi...

Digiprintit on tulleet ja vallanneet. Perushuttua vapaapäivän ratoksi.

itselle minioneja.

Ja lapselle muuta

Ylempi kangas ek:n palalaari. 

Kissat ostettu tutulta, pala riitti just etukappaleeseen joten takakpl valkoista.

Hassua muuten, että itsellä pidän tän mallisia toppeina ja lapsella miellän nämä aluspaidoiksi ja niinä käytössä. No ehkä ainakin kissat pääsevät kesällä lapsellakin toppi käyttöön.

Uusia kaavoja

 Lomalla on ollut aikaa ommella vaikka inspis on ollut vähän kateissa. Hain inspistä selailemalla ottobren lehtiä ja päätin kokeilla jotain uutta. Koska eskarin myötä tytär on halunnut käyttää legginssejä ja hameita/tunikoita/mekkoja (koska muillakin on) niin niitä sittten tarvitaan.
ensimmäisenä testiin päätyi OB 4/2013 Circus horse tunikan kaava.

 Leveyden otin 122cm ja pituuden 128cm. Vielä ei päästy sovittamaan mutta verraten vanhaan mekkoon koko on juuri passeli. Ohjeessa hihansuut rypytetään framilonilla ja kantataan, mutta tein kujat joihin pujotin kumpparin.

Ja tämähän menee hyvin aiemmin tekemieni punaisten legginssien kanssa.

Seuraavana testiin OB 4/2009 Papilion paita. Koko 128cm ja pituus 140cm mukaan.

Ja siitäkin tuli oikein passelin kokoinen verraten vanhoihin. Pääntien kohta tuotti hieman päänvaivaa, mutta lopulta ohje selkeni kun tarpeeksi sitä tavasi. Niin, mutta niitä paitoja ei meillä tosiaan enää meinata huolia ellei ole hametta kaveriksi joten simppeli hamonen seuraksi.

Olisin tehnyt seuraksi vielä harmaat velour legginssit keltaisin tehostetikkauksin, mutta harmaata velouria oli hyllyssä enään yhden lahkeen verran. Onneksi pyhät on ohi ja eurokangas taas auki :D

Joulutervehdys

SIKAIHANAA JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLENI

Hyvänmielen ompelua

Aluksi parisanaa hyväntekeväisyydestä ja siihen osallistumisesta. Olen siinä huono. En tiputtele kolikkoja keräyslippaisiin enkä ole minkään järjestön kuukausilahjoittaja. Mutta kun on kyse hyväntekeväisyydestä johon voi osallistua ompelemalla olen yleensä mukana.
Nyt oli vuorossa tays. TOE (Tampereen alueen ompeluelmää) päätti järjestää tempauksen tayssiin ja ompelimme sekä yhdessä, että yksin pieniä vaatteita jotka jäävät osastolle (painoimme vaatteisiin myös tekstin tays varkauksien estämiseksi) sekä pipoja ja nuppupeittoja jotka lähtevät perheiden matkaan. Tässä kuvina minun osuuteni. Pipoja kahdessa koossa ja kietaisupaitoja joiden koko on n.44/50.