Vanhasta uutta, nahka/turkis takki

Joskus eteen tulee semmoisia haasteita, että jokin kuudes asti käskee tarttua niihin. Ja tämä oli ehdottomasti sellainen.

Huomasin kyselyä, että mistä löytyy ompelutaitoinen ihminen kun haluttaisiin yhdistää tekoturkisviitta ja vanha nahkatakki uudeksi takiksi.

Viitta oli ollut asiakkaalla häissä, mutta eihän moiselle muuten juurikaan käyttöä löydy joten näin se saataisiin käyttöön säilyttämään tunnearvonsa. 

Sain siis pitkän tekoturkisviitan ja vanhan nahkatakin josta oli tarkoitus käyttää hiat. Monta kuukautta meni, muutama sovitus välissä ja eilen sain sen valmiiksi.

Alavaroiksi oli ensin suunniteltu myös turkista, mutta materiaalin vähyyden vuoksi alavarat laitettiin nahkatakin selästä leikatuista paloista. Hihat käytettiin sellaisenaan myös vuorin osalta. Vain miehustaan ostettiin uutta ohutta tikkivuoria.

Takkiin toivottiin kiinnitystä mitä ei huomaisi joten päädyin magneettilukkoihin vaikka alunperin mainasin turkishakasia, ne olisivat turkisalavaroilla sopineet, mutta nahan kanssa jääneet ehkä hieman hassun näköisiksi.

Projekti oli erittäin mielenkiintoinen ja oli mukavaa vaihtelua pitkästä aikaa tehdä jotain täysin ompelukoneella ja joustamattomista materiaaleista. 

Sivusaumoihin laitoin taskut huomaamattomasti jotta ei rikottu turhaan kaunista tekoturkiksen pintaa.

 Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen kuten myös asiakas. Iso kiitos vielä tätäkin kautta, että sain toteuttaa sinun visiosi :)

Koleaan kesään

Havahduin taannoin, että lapsella ei ole yhtään takkia kauppareissuille. Sellaista siistimpää. Vain se yltäpäältä mudassa ja voikukassa oleva vk-takki millä on rymytty eskarissa.
Asia piti korjata. Valikoin kaavaksi ottobren 1/2012 takin ja kooksi 128cm paitsi hihat otin pituudesta 140cm, onneksi.

Takin ompelussa meni mönkään kaikki mikä voi ja suurinosa myös niistä mitä ei voi. Ratkoja tuli tutuksi ja hermot meni, mutta valmista tuli vaikka moneen kertaan teki mieli heittää "kirves kaivoon".

Päällikangas on tukevaa puuvillaa, verhoa jotka muinoin olen kirpparilta ostanut ihan takkia ajatellen. Ei sekään kuosi oikein enään sytyttänyt, mutta tulipahan sekin nyt käytettyä pois. Vuorina kontilta löytynyttä vuorikangasta.

Minulla ei ollut sellaista nyörikuminauhaa joten pistin normaalia eiköhän sekin asiansa aja. Napit ja nyöristopparit ostin Tampereen koskikeskuksen merletosta, jossa ei ole ilo asioida. palvelu on aina todella aneemista ja tylyä. En ollut huomannut, että ohje kehotti kaksireikäiseen nyöristoppariin joten kävin pöllimään lapsen helmirasiasta tähtihelmet sitten, ettei kuminauha livahda stopparin läpi.

Housut on myös itse ommellut. Ihailin neonvärisiä joistofarkkuja käpysellä pitkään ja viimein kankaiden yönä raskin tilata. Näihinkin kaava on ottobresta, en muista nyt numeroa.

aivan kamala yrittää kuvata neonväriä, mutta istuu kuin nakutettu.

syksyn lämmin väriloisto

Kauan visiona päässä. Vihdoin valmiina joskaan ei yhtään sen näköisenä kuin visio oli.

Tilkkutakki, svetari, pusakka mikänyt onkaan.

Joustofroteetilkkuja ja lämmin fleecevuori. Menee sitten takin korvikkeena kaupoilla.

Lapsi päätti tilkut, minä värit. Yhteinen projekti. Ja voi se innostunut huuto kun näki tämän valmiina  eskaripäivän jälkeen. Kolmena päivänä tätä hiljoksiin tehtiin.

Nyt olemme valmiit viileneviin päiviin

Pappasvetari vol.2

Pingviinisvetari oli niin herkku, että heti piti tehdä toinenkin kun ensimmäinen vaan oli sovitettu ja hyväksi kooltaan todettu. Eli on vielä kasvunvaraakin.

Kerrankin sain sovituskuviakin, kun tyttö halusi tämän heti päälleen.Tosin aamulla nurinpäin puettu lintu t-paita ei ehkä ole se paras tänne alle :D Mutta ei välitetä siitä, kotipäivinä saa pukea mitä haluaa ja tämä äiti yrittää ummistaa silmänsä valinnoilta :)

Kangas metsolaa kangashamstereista ostettuna. Vetska hh-kangas noissa osassa hh:n vetskoja on tuommonen jännä tuo lukitus, mutta ainakin tyttö osasi sitä käyttää niin uskalsin laittaa vaikka lukon kohta on aika isohko.

Pappasvetari

Näin facebookin ompeluryhmässä tästä turkoosista pingviinistä hupparin pinkein resorein ja siitähän se ajatus sitten lähti. Kangas on marinoitunut hyllyssä todella kauan, tykkään siitä, mutta en ole nähnyt sitä tytölle sopivana. Tykkään tästä hirmusti. Kaavan pohjilla on OB funny fox josta olen jättänyt hupun pois ja kaartanut etukappaleen. Huput on talvella niin kovin myttyröitä haalarin alla ja oli tässä vähän omakin lehmä ojassa kun haluan tämän mallisia myös itselleni ja helpompihan se oli kaavaa testata koossa 116/122 kuin piirtää ensin itselle. Tulen varmasti tekemään tällä kaavalla vielä monen monta pappasvetaria!

Näin syntyi sikaihana

Ajattelin nyt kertoa mistä kaikki lähti. Ompelu on aina kuulunut elämääni, pienenä näpersin barbin vaatteita käsin ja äiti ei ollut kauhean onnellinen kun olin kerran saksinut toppahaalaristani hihansuun jotta sain toppatakin barbille ;) Ala-asteella muistan ommelleeni paidan kullanvärisestä kukikkaasta verhokankaasta ja ihmettelin miksei se mahdu pään läpi. Kankaan leikkasin suoraan paidan muotoon laittamalla kankaan päälle paidan, äiti auttoi ja tehtiin kaula-aukkoon halkio ja käytin paitaa ainakin kerran koulussa.
Mitään suurempia en ommellut kunnes 2008 aloin odottamaan tyttöä ja aloin tekemään kestovaippoja. Hankin saumurin ja aloin opetella trikoo-ompelua. Lähinnä muiden blogeja lueskellen ja niistä oppeja ammentaen. Harmi, että lopullinen vaateompeluinnostus alkoi vasta kun tytön vaatekoko huiteli 68/74 koossa. Pienimmät ihanuudet siis jäi tekemättä.
Alunperin julkaisin kuvia eräällä keskustelupalstalla jossa kyseltiin olisiko minulla blogia missä voisi enemmänkin katsella tekeleitä, ei ollut mutta pistin sitten pystyyn.
Taisi olla vuosi 2009 kun ensimmäinen blogini siksakkia saumurilla näki päivänvalon ja tässä on ensimmäisena bloggaamani kääntötakki.

Ompelutaidot on kehittyneet aivan hurjasti tässä vuosien varrella. Mutta takki oli paljon pidetty!
Sitten innostuin kankaanpainannasta, niinkuin moni muukin, ja syntyi tytölle pipo.

 Tätä pidettiin paljon ja sai aikaan ihastelua. Tajusin vasta tämän tehtyä, että meneillään oli pahin kohu sikainfluenssasta ja naureskelin olisiko pitänyt painaa suoraan tekstiksi H1N1...
Sitten blogeissa alkoi vilahdella itse tehtyjä tuotelappuja ja minäkin tietenkin tahdoin moisen.
Mietin blogin nimeä siksakkia saumurilla, turhan pitkä, piirtelin ja mietin ja sitten se syntyi kun mietin tuota pipoa.

Ja näillä mentiin aika pitkään. Kunnes kyllästyin silittelemään ja muilla alkoi näkymään tilattuja tuotemerkkejä. Minäkin tahdoin sellaisen. Kielipäätä kun en omaa en osannut tilata. Meni ainakin kaksi vuotta ja aina vain haaveilin omista merkeistä, kunnes löysin rakkaan joka osasi ja mikä tärkeintä halusi auttaa ja hoiti tilauksen.

Nyt minullakin on omia merkkejä. Ja blogin nimi vaihtui sikaihanaksi samalla kun tämän uuden blogin aloitin. Vanha katosi tiesminne, onnistuin säheltämään älypuhelimen ja synkronoinnin kanssa niin, että poistin vahingossa kaikki kuvat vanhasta blogistani. Mietin kauan lopetanko koko bloggaamisen, mutta onneksi muutama ihana ihminen kannusti jatkamaan :) Kiitos ihan jokaiselle lukijalleni ilman teitä tämäkään blogi ei olisi mitään.
Heräsikö kellään mielenkiinto mikä tuo ompelus on minne sain kunnian lykätä ensimmäisen oman lappuni?
No sehän on totaalisesti pieleenmennyt lattiatyyny/säkkituoli. Ohje SK 3/2011.

Sisätyyny ja ulkopuoli ei vaan täsmää vaikka samalla kaavalla ja samoilla saumanvaroilla on tehty. Täytteenä vanhan säkkituolin sisuksista kaivettua "styroks" rouhetta. Kelpasi kumminkin tytölle eikä se välittänyt vaikka vähän on ulkokuori rutulla. Kukallinen puuvilla kodin1 3€/metri. Ei voinut vastustaa. Ja perus keltainen H-H kangas. Sivussa piilovetska.

Mahtavaa jos jaksoit lukea tarinani tänne asti. Ja kun kuitenkin joku kysyy niin merkit on tilattu täältä :)