Vapuntoivotuksilla kesää kohti

Iloista ja aurinkoista vappua! 

Sikaihanan lippikset tulevat myyntiin facebook sivuille vielä tänään illemmalla.

Lippikset ovat puuvillaa ja valmistettu pääosin kierrätysmateriaaleista. Niitä on kahta kokoa 45-52 ja 53-60cm päihin.

Lippiksen hinta on 19€ (+toimituskulut 2€).

Maxia sen olla pitää

Tahdoin maksimekon. Kaivelin SK lehtiä ja valitsin lehden 5-6/2013 ja tälläisen mallin

No eihän tommonen lörppöputki mun päällä miltään näyttänyt, en ole tuon mallisiin tottunut. Varmaan kaksi kuukautta mekko lojui ompsun pöydällä kunnes se inspis iski ja saksin yläosan uuteen uskoon.

Keskeltä edestä halki, virkatut pitsisysteemit olkaimiksi.

Taakse kumilanka rypytys. Helman mitta jäi vajaaksi muutosten myötä niin pistin sinne pitsiä.

Nyt tykkään tästä valtavasti. Kangas on unelman ohutta ja pehmeää vanhaa pussilakanaa jota olen marinoinut jotakuinkin 5vuotta ainakin.

Olen myös löytänyt pinterestin ihmeellisen mailman ja lopullisen kipinän aloittaa pitkään mietinnässä ollut toinen maksimekko sainkin sieltä maksimekkoja selaillen.

Yläosa kaksinkertaista trikoota ja helma vanhaa pussilakanaa.

Kaavana käytin omasta toppikaavasta katkaistua pätkää ja edellisen hameen helmaosaa.

Kukan ohje on myös löytö pinterstistä ja sen takana on klipsu ja hakaneula systeemi eli sen saa halutessaan vaikka hiuksiin.

Kyllä näillä kelpaa taas viilettää kunhan se kesä vain joskus tulisi, tänään näyttää aurinkoiselta tiedä vaikka lähtisin tänään jo ulkoiluttamaan toista näistä :)

Koleaan kesään

Havahduin taannoin, että lapsella ei ole yhtään takkia kauppareissuille. Sellaista siistimpää. Vain se yltäpäältä mudassa ja voikukassa oleva vk-takki millä on rymytty eskarissa.
Asia piti korjata. Valikoin kaavaksi ottobren 1/2012 takin ja kooksi 128cm paitsi hihat otin pituudesta 140cm, onneksi.

Takin ompelussa meni mönkään kaikki mikä voi ja suurinosa myös niistä mitä ei voi. Ratkoja tuli tutuksi ja hermot meni, mutta valmista tuli vaikka moneen kertaan teki mieli heittää "kirves kaivoon".

Päällikangas on tukevaa puuvillaa, verhoa jotka muinoin olen kirpparilta ostanut ihan takkia ajatellen. Ei sekään kuosi oikein enään sytyttänyt, mutta tulipahan sekin nyt käytettyä pois. Vuorina kontilta löytynyttä vuorikangasta.

Minulla ei ollut sellaista nyörikuminauhaa joten pistin normaalia eiköhän sekin asiansa aja. Napit ja nyöristopparit ostin Tampereen koskikeskuksen merletosta, jossa ei ole ilo asioida. palvelu on aina todella aneemista ja tylyä. En ollut huomannut, että ohje kehotti kaksireikäiseen nyöristoppariin joten kävin pöllimään lapsen helmirasiasta tähtihelmet sitten, ettei kuminauha livahda stopparin läpi.

Housut on myös itse ommellut. Ihailin neonvärisiä joistofarkkuja käpysellä pitkään ja viimein kankaiden yönä raskin tilata. Näihinkin kaava on ottobresta, en muista nyt numeroa.

aivan kamala yrittää kuvata neonväriä, mutta istuu kuin nakutettu.

Laukku

Minulla on ollut ihana musta-valko ralliruutuinen laukku. Kirppikseltä löytynyt tietenkin. Karu tosiasia on se, että mustavalkoinen laukku ei ihan sovi muuhun vaatetukseen yleensä koskaan mun tapauksessa. Ja se, että laukun olkahihna on irronnut jo kaksi kertaa. Ja se, että laukun kankaat ovat paikkapaikoin puhkikuluneet. Ja kuinka paljon menee kotiovella hermot kun sisätaskussa vuorikangas purkaa ja avainrengas takertuu siihen kiinni...

Viimevuonna kädentaitomessuilta bongasin ihanaa sienipuuvillaa. Värit on niin mua. Päätin, että siitä tulee mun uusi laukku. 

Tovihan siinä vierähti...Mutta nyt se on valmis.

Siinä on vihreä puuvillavuori jossa on vetoketjullinen tasku avaimille ja puhelimelle. en kestä niitä vuorikankaita kun ne rispaa aina eikä kestä.

Siinä on säädettävä olkahihna. Klipsun purin vanhasta laukusta. Kierrätystä nääs.

Se on aivan minun värinen.

Ja siitä löytyy kauneusvirheitä. Ja yksi virhe mikä häiritsee käyttöä mutta aion oppia elämään sen kanssa. Vaikka kuinka katsoin että laitan vetoketjun aukeamaan siitä päästä missä hihna on kiinni laukussa, ei lenkissä niin väärinpäinhän se meni.

Mutta kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen. antaisin itselleni tästä 8+. Perusteluina mm. se, että tein tämän ilman kaavaa mikä on minulle huima saavutus. Mittoja otin vanhasta laukusta.

Nyt menen siirtämään rojuni väliaikaislaukusta uuteen ja lähden hakemaan tytön eskarista, katsotaan kestääkö laukku :)

ARVONTA

Lupaamani arvonta tulee tässä.
Palkintona on kierrätyskankaasta ommeltu huivi joka sopii niin aikuiselle kuin lapsellekkin. Huivi on kaksinkertaista kierrätyspuuvillaa, pehmeää sellaista. Ja reunaa kiertää pitsi, pompom nauha tai hapsunauha.
Osallistua voit kommentoimalla tähän minkä huivin juuri sinä haluaisit voittaa. Arvonta on vapaa kaikille, anonyymit kommentoijat keksivät nimimerkin. Arvonta suoritetaan ensiviikon maanantaina 6.4.2015 aikaa osallistua on siis 5.4.2015 klo.00:00 asti.

Arvon yhden huivin ja loput tulevat myyntiin sikaihanan facebook sivulle arvonnan jälkeen.

rokkimekko

ARGH! Että mie vihaan kuvata itseäni. Kummasti helpottaa kun sain jalustan kameralle, mutta ei se tee minusta ytään sen kuvauksellisempaa mallia. Enkä minä osaa nostaa leukaa ylös niinkuin huippumalli haussa sarjassa aina neuvotaan ja sitten on aina kaksari kuvissa. Muttahei, katselkaa te vain sitä mekkoa niin minä keskityn katselemaan omia epätyydyttäviä piirteitäni :D

Teki mieli ommella mekko missä on korsettimallinen yläosa. Kaivelin jostain vanhasta SK lehdestä korsetti topin kaavan ja muokkasin sen itselleni passeliksi. alkuperäisestä kaavasta on jäljellä oikeastaan vain etukappaleen keskimmäinen rintoejn alla oleva osa. Ja sekin oli kaavassa kahtia koska edessä oli nyörit...Mutta olipahan pohja mistä lähteä muokkaamaan. 3 sovituskappaletta se vaati kyllä istuakseen ja silti on vielä vähän kurttua matkassa.

Kangas on vanhaa pussilakanaa. Ostettu kontilta aikoinaan. Selässä on piilovetoketju ja kokonaisuus on vuoritettu. Yläosa samalla kankaalla ja helma vuorikankaalla. Vuorin ja päällisen välissä helmassa on tylliä. Mietin teenkö erillisen tyllihameen, mutta en halunnut tästä kovin pönkköä, että mahtuu ovista kulkemaan niin päädyin, että on kivempi jos tyllit kulkevat mukana.

Tekeminen oli kivaa. Mukavaa vaihtelua peruspertsojen saumuroinnille, lopputulos sen sijaan on vähän blääh. Mutta eiköhän tämäkin joskus päälle mene. Ehkä.

Sanokaapas nyt näytänkö vielä hullummalle jos teen mekon missä helman ja yläosan leikkaus menee vyötärön kapeimmassa kohdassa? Haaveilen vielä sellaisestakin mekosta, vähän juhlavemmasta bling bling versiosta...ei siis kellohelmalla välttämättä tai miksikäs ei...en tiedä. Jotain laskeutuvaa ja läpikuultavaa helmaan ja yläosaan timangeja.

Nykyajan nuorisolle.

 Minä olin kuudennella luokalla kun sain kännykän. eikä sekään ollut ikioma vaan äidin kanssa yhteinen koska meidän silloiseen tilapäiskotiin ei saanut lankapuhelinta. Jos olisin saanut valita olisin halunnut elämän ilman tulipaloa ja siitä seurannutta väliaikaiskotia ja lahjoituksena saatua kännykkää. Mutta olihan se kuitenkin siistiä, matopeli ja kaikkea. Matopeli josta nykyajan nuoret kysyvät että mikä?! Yläasteen 7luokalla ostin jo ensimmäisen antennittoman kännykän. Vaihdettavat kuoret ja kuvaviestit! Kuka vielä muistaa?

 Mutta hypätäämpä takaisin nykyaikaan. Rakas pieni tyttöni 6v sai joulupukilta puhelimen. antennittoman (eikai nykyään enään antellisia olekkaan) ja kosketusnäytäöllisen (kuka enään nappeja osaa käyttääkään?). Ja sille tarvittiin suojaa. Toistaiseksi puhelin ei kuitenkaan kulje kuin kahden kodin väliä. syksyllä sitten jo varmaan kouluunkin.

Tyttö valitsi kankaan kaapista. EK:n puuvillaa. Minä valitsin napiksi timangin, se kelpasi. Kiinnittyy pienellä kuminauhalenkillä.

Vuoriksi laitettiin keltaista. Silitin etuosan vuoriin kovikehuopaa palan suojaamaan näyttöä kolhuilta jos putoaa tai saa osumaa.

Ja niskalenkissä on tietenkin turvalukko. Niinkuin nykyaikana pitää olla. Minulla oli ala-asteella kotiavain normaalissa valkoisessa nyörissä kaulassa. Niin se mailma muuttuu.

Housuja

Ah miten ihanan värikästä retroa. Vähän kirpaisi leikata, mutta toisaalta kyllä tämä ehkä ilahduttaa enemmän lapsen värikkäänä ja persoonallisena vaatteena kuin kankaana hyllyllä.

Kaavana ottobren autumn forest (tai jotain sinnepäin näin ulkomuistista). Lisäsin lahkeisiin 6cm mittaa jos vaikka menis mahdollisimman pitkään.

Jätin takaa kaarrokkeen ja taskut pois että kuvio säilyy rikkoutumatta. Näihin laitoin myös vuorin trikoosta.


Ja toiset vuorittamattomat samalla kaavalla.

Sain töistä hauskaa ohutta kangasta mikä näytti vähän farkulle, mitälie puuvillaa(?) oikeasti sitten onkaan. Tikkasin tikkauslangalla vaikka työpaikan kone ei siitä tykännyt ja hermot meni moneen kertaan tikkaillessa...

Takataskuun pieni pääkallonauhan palanen piristeeksi.

Karu todellisuus on se, että lapsen vaatekaapin housuhylly on hyllyn kattoa myöden täynnä eikä näille nyt varsinaista tarvetta edes ollut...mutta tulipahan tehtyä ja varmasti käyttöönkin tulevat.

Pantteripöksy

Otetaan vanha verho (juu ihan itsellä käytössä ollut), silityskalvoja silitettäviä strasseja. Käytetään hyväksi havaittua ulkoiluhousun kaavaa ja jätetään tälläkertaa vuori pois (jos ne lämpimämmät ilmatkin sieltä joskus tulisi...). Ja mitäkö niistä saadaan aikaan, no kuvat kertokoot.

Takataskussakin _oli_ strasseja, mutta ne lähti irti jo ekassa käytössä. Loput strassit pysyivät kiinni jopa pesukoneessa mitä epäilin. Ovat siis ihan silitetty kiinni. Olivat ilmeisesti hyvin paljon tyttären mieleen, koska hän ihan itse oma-alotteisesti kiskoi housut jalkaan heti ne nähtyään ja tälläistä ei ole kyllä tainnut ennen tapahtua.

Ja samaan postaukseen jo aikoja sitten tehdyt vuoritetut retropuuvilla housut. Samalla kaavalla kun ovat.

Saako vielä vähän hehkuttaa, että nää on kyllä niin superhyviä housuja! Lisää pitää tehdä vielä...
Ja nythän on taas aikaa kun sain sesonkityörupeaman loppuun. Ainakin 1,5kk lomaa jos kaikki suunnitelmien mukaan menee :)