Nykyajan nuorisolle.

 Minä olin kuudennella luokalla kun sain kännykän. eikä sekään ollut ikioma vaan äidin kanssa yhteinen koska meidän silloiseen tilapäiskotiin ei saanut lankapuhelinta. Jos olisin saanut valita olisin halunnut elämän ilman tulipaloa ja siitä seurannutta väliaikaiskotia ja lahjoituksena saatua kännykkää. Mutta olihan se kuitenkin siistiä, matopeli ja kaikkea. Matopeli josta nykyajan nuoret kysyvät että mikä?! Yläasteen 7luokalla ostin jo ensimmäisen antennittoman kännykän. Vaihdettavat kuoret ja kuvaviestit! Kuka vielä muistaa?

 Mutta hypätäämpä takaisin nykyaikaan. Rakas pieni tyttöni 6v sai joulupukilta puhelimen. antennittoman (eikai nykyään enään antellisia olekkaan) ja kosketusnäytäöllisen (kuka enään nappeja osaa käyttääkään?). Ja sille tarvittiin suojaa. Toistaiseksi puhelin ei kuitenkaan kulje kuin kahden kodin väliä. syksyllä sitten jo varmaan kouluunkin.

Tyttö valitsi kankaan kaapista. EK:n puuvillaa. Minä valitsin napiksi timangin, se kelpasi. Kiinnittyy pienellä kuminauhalenkillä.

Vuoriksi laitettiin keltaista. Silitin etuosan vuoriin kovikehuopaa palan suojaamaan näyttöä kolhuilta jos putoaa tai saa osumaa.

Ja niskalenkissä on tietenkin turvalukko. Niinkuin nykyaikana pitää olla. Minulla oli ala-asteella kotiavain normaalissa valkoisessa nyörissä kaulassa. Niin se mailma muuttuu.

Digidigidigi...

Digiprintit on tulleet ja vallanneet. Perushuttua vapaapäivän ratoksi.

itselle minioneja.

Ja lapselle muuta

Ylempi kangas ek:n palalaari. 

Kissat ostettu tutulta, pala riitti just etukappaleeseen joten takakpl valkoista.

Hassua muuten, että itsellä pidän tän mallisia toppeina ja lapsella miellän nämä aluspaidoiksi ja niinä käytössä. No ehkä ainakin kissat pääsevät kesällä lapsellakin toppi käyttöön.

Uusia kaavoja

 Lomalla on ollut aikaa ommella vaikka inspis on ollut vähän kateissa. Hain inspistä selailemalla ottobren lehtiä ja päätin kokeilla jotain uutta. Koska eskarin myötä tytär on halunnut käyttää legginssejä ja hameita/tunikoita/mekkoja (koska muillakin on) niin niitä sittten tarvitaan.
ensimmäisenä testiin päätyi OB 4/2013 Circus horse tunikan kaava.

 Leveyden otin 122cm ja pituuden 128cm. Vielä ei päästy sovittamaan mutta verraten vanhaan mekkoon koko on juuri passeli. Ohjeessa hihansuut rypytetään framilonilla ja kantataan, mutta tein kujat joihin pujotin kumpparin.

Ja tämähän menee hyvin aiemmin tekemieni punaisten legginssien kanssa.

Seuraavana testiin OB 4/2009 Papilion paita. Koko 128cm ja pituus 140cm mukaan.

Ja siitäkin tuli oikein passelin kokoinen verraten vanhoihin. Pääntien kohta tuotti hieman päänvaivaa, mutta lopulta ohje selkeni kun tarpeeksi sitä tavasi. Niin, mutta niitä paitoja ei meillä tosiaan enää meinata huolia ellei ole hametta kaveriksi joten simppeli hamonen seuraksi.

Olisin tehnyt seuraksi vielä harmaat velour legginssit keltaisin tehostetikkauksin, mutta harmaata velouria oli hyllyssä enään yhden lahkeen verran. Onneksi pyhät on ohi ja eurokangas taas auki :D

Joulutervehdys

SIKAIHANAA JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLENI

Hyvänmielen ompelua

Aluksi parisanaa hyväntekeväisyydestä ja siihen osallistumisesta. Olen siinä huono. En tiputtele kolikkoja keräyslippaisiin enkä ole minkään järjestön kuukausilahjoittaja. Mutta kun on kyse hyväntekeväisyydestä johon voi osallistua ompelemalla olen yleensä mukana.
Nyt oli vuorossa tays. TOE (Tampereen alueen ompeluelmää) päätti järjestää tempauksen tayssiin ja ompelimme sekä yhdessä, että yksin pieniä vaatteita jotka jäävät osastolle (painoimme vaatteisiin myös tekstin tays varkauksien estämiseksi) sekä pipoja ja nuppupeittoja jotka lähtevät perheiden matkaan. Tässä kuvina minun osuuteni. Pipoja kahdessa koossa ja kietaisupaitoja joiden koko on n.44/50.

Tilkuttaako?

Sain pitkästä aikaa tehdä tilkkupeittoja tilauksesta, peräti kolme kappaletta. Kaikki asiakkaiden omien toiveiden mukaan tehtyjä.

Terapia kesämekko

Ompelu on välillä parasta terapiaa. Kun elämä potkii päähän ja kaikki hajoaa käsiin.
Ostin kauan sitten ikasyriltä ihanaa kukkatrikoota. Ensin unohdin, että olen edes moista tilannut (kimppatilaus) ja se lojui aikansa kaverin nurkissa. Sitten se marinoitui kangashyllyssä kauan. Laitoin sen myyntiin ja sitten se visio iski. Äkkiä pois myynnistä ja kaavat kankaalle ja sakset viuhumaan. Kesämekko keskellä marraskuuta...no...minkäs teet kun inspis iskee. Silloin on ihan turha yrittää vääntää väkisin jotain tärkeämpää kuten vaikka joululahjoja.

Ihan oikiasti, en ole yksijalkainen vaikka kuva niin antaakin ymmärtää :D

Surrur surautuksia

T-paitoja vähän pidempänä eli menee varmaan vielä kesälläkin. Ja yhdet kauan keskeneräisenä lojuneet housut ja alushousut. Kaikki kokoa 122/128cm. Kaavatkin omia muokkauksia.

Äidin ja tyttären pesukarhut

Selian pesukarhutrikoo hurmasi ensisilmäyksellä. Pakko saada!
Ensin siitä tuli itselle peruspaita, mietin pitkään topin ja paidan välillä.

Ja tietenkin tytär tarvii samistelupaidan. Pitkään pähkinöitiin yhdessäkin hihojen väriä, tyttö olis tahtonu v.punaista ja minä harmaata missä valkoiset pallot. Kompromissina kaikki samaa.

 Ja jämäpaloista vielä 128cm t-paita niin menee toivonmukaan vielä kesälläkin.

Kirjaimet silityskalvoa leikattu kaverin big shot leikkurilla. Kuva tikkailtu reunoja myöden vaan kiinni.

Mä niiiin tykkään tuosta. Ja jos multa vielä löytyy yks tommonen pesukarhu niin toinenkin ajatus pyörii mielessä :)

6v.

Tylliä, kimaltavaa kangasväriä ja kimallekalvoa. Niistä on tyttären 6v synttäriasu tehty.

Aloitetaan hameesta. Ohje löytyi nappikauppa punahilkan sivuilta mistä tilasin pannan ja tyllit hain eurokankaasta. Pari iltaa leikattiin ja solmittiin ja muhkea hame oli valmis.

Paidaksi tyttö pyysi valkoista ja aikani kun vietin googlen kuvahaun parissa löytyi täydellinen kuva paitaan. Keijun tein sabluunalla ja seulalla. Tähdet ja pallot on silityskalvoa.

Juhlat on juhlittu ja paitakin säilyi puhtaana vaikka se tyttöä pelotti, että mitä jos siihen putoaa vaikka kakkua.

Housuja

Ah miten ihanan värikästä retroa. Vähän kirpaisi leikata, mutta toisaalta kyllä tämä ehkä ilahduttaa enemmän lapsen värikkäänä ja persoonallisena vaatteena kuin kankaana hyllyllä.

Kaavana ottobren autumn forest (tai jotain sinnepäin näin ulkomuistista). Lisäsin lahkeisiin 6cm mittaa jos vaikka menis mahdollisimman pitkään.

Jätin takaa kaarrokkeen ja taskut pois että kuvio säilyy rikkoutumatta. Näihin laitoin myös vuorin trikoosta.


Ja toiset vuorittamattomat samalla kaavalla.

Sain töistä hauskaa ohutta kangasta mikä näytti vähän farkulle, mitälie puuvillaa(?) oikeasti sitten onkaan. Tikkasin tikkauslangalla vaikka työpaikan kone ei siitä tykännyt ja hermot meni moneen kertaan tikkaillessa...

Takataskuun pieni pääkallonauhan palanen piristeeksi.

Karu todellisuus on se, että lapsen vaatekaapin housuhylly on hyllyn kattoa myöden täynnä eikä näille nyt varsinaista tarvetta edes ollut...mutta tulipahan tehtyä ja varmasti käyttöönkin tulevat.

Ruiskukkaa

Perjantai aamuna ei olla hehkeimmillään valokuviin. Leikkasin maanantai tai tiistai aamuna ennen töihin lähtöä palata svetraiin ja olen sitä joka aamu ommellut minimissään 20min. Tänä aamuna sain valmiiksi ja ehdin jopa kuvaamaan ja bloggaamaan pitkästä aikaa koneelta. Wohou!

Kaava on oma. Tälläkertaa tosin en laittanut helmaan resoria tai erillistä kaitaletta ja näin ollen jätin alavaran myös pois. Ongelmaksi meinasi muodostua kauluksen sauma, mutta pienen pähkinöinnin jälkeen sekin onnistui tyydyttävästi.

Huolittelin siis sauman piiloon trikookaitaleella. Olen erittäin tyytyväinen siihen, miltä tämä näyttää sisäpuolelta.

Mutta ulkopuolella tikkaus mutkittelee, no harjoitus tekee mestarin ja tämä oli vasta ensimmäinen harjoitus.

Mahtavaa viikonloppua ja muistakaa käyttää lauantain kauppojen kiinniolo hyödyksi ommellen! Täällä ainakin aioitaan hurruuttaa tyttären synttäriasua ja varmaan pöllyyttää jauhoja keittiönkin puolella.