tiistai 30. joulukuuta 2014

Nykyajan nuorisolle.

 Minä olin kuudennella luokalla kun sain kännykän. eikä sekään ollut ikioma vaan äidin kanssa yhteinen koska meidän silloiseen tilapäiskotiin ei saanut lankapuhelinta. Jos olisin saanut valita olisin halunnut elämän ilman tulipaloa ja siitä seurannutta väliaikaiskotia ja lahjoituksena saatua kännykkää. Mutta olihan se kuitenkin siistiä, matopeli ja kaikkea. Matopeli josta nykyajan nuoret kysyvät että mikä?! Yläasteen 7luokalla ostin jo ensimmäisen antennittoman kännykän. Vaihdettavat kuoret ja kuvaviestit! Kuka vielä muistaa?
 Mutta hypätäämpä takaisin nykyaikaan. Rakas pieni tyttöni 6v sai joulupukilta puhelimen. antennittoman (eikai nykyään enään antellisia olekkaan) ja kosketusnäytäöllisen (kuka enään nappeja osaa käyttääkään?). Ja sille tarvittiin suojaa. Toistaiseksi puhelin ei kuitenkaan kulje kuin kahden kodin väliä. syksyllä sitten jo varmaan kouluunkin.
Tyttö valitsi kankaan kaapista. EK:n puuvillaa. Minä valitsin napiksi timangin, se kelpasi. Kiinnittyy pienellä kuminauhalenkillä.
Vuoriksi laitettiin keltaista. Silitin etuosan vuoriin kovikehuopaa palan suojaamaan näyttöä kolhuilta jos putoaa tai saa osumaa.
Ja niskalenkissä on tietenkin turvalukko. Niinkuin nykyaikana pitää olla. Minulla oli ala-asteella kotiavain normaalissa valkoisessa nyörissä kaulassa. Niin se mailma muuttuu.




Ei kommentteja: