Farkkua

Mua ei huvita ommella enään yhtäkään trikoopaitaa kivasta kuositrikoosta. Eikä liiemmin, enään yhtä liehuhelmaista mekkoa joustiksesta itselle. Ompeluahdistus siis.
Aloin selaileen vanhoja SK lehtiä ja numerossa 1/2010 olikin kiva farkkumekko. Katsoin, että 12kaavan osaa+vyölenkit ja hihansuukitaleet. Juu ei kiitos en ala piirtään. Vaan mekkopa jäi kummitteleen ja kun tarpeeksi ärsytti peruspertsat mutta hirmusti teki mieli jotain ommella tartuin tuumasta toimeen.
Kaivoin laatikosta omia vanhoja farkkuja ja niistä saikin palat hyvin vaikka vähän sävyeroja onkin.

Punainen tikkauslanka. Pienet blingbling niitit taskunsuissa. Takakappaleella sydämet jotka oli vanhoissa farkuissani, sain kivasti ne ympättyä mukaan.

Laskokset hihoissa. Hihansukaitaleeseen olisi ohjeen mukaan kuuunut vielä toinenkin tikkaus, muttakun en osannut päättää haluanko sen kaitaleen vai hihan puolelle jätin sen pois.

Olisin halunnu punaiset tähtinepparit, muttakun ei ollut ja neiti aseti kovan vaatimuksen "haluan mekon huomenna mummille jos se ei ole valmis en mene" päädyin ihan perinteisiin nappeihin. Tuli ainakin urakalla harjoiteltua napinläpeä (luojan kiitos automaattinen) ja nappien ompelua käsin (toivotaan, että pysyy).

Taakse tuli myös kukkakuviota, koska semmoinenkin brode on housuissa lahkeessa ollut mutta olen sen teininä niistä ratkonut pois.
Vyön jouduin tekemään kahteen kertaan. Kaavan mukaan leikattuna vyö ei olisi mitenkään riittänyt mekon ympäri saati lapsen vyötärön ympäri. Mittasin ja leikkasin pidemmän, mutta sekin kiristi niin tein sitten uuden ettei ainakaan sen takia jää käyttämättä.
Ja pakolliset sovituskuvat, ei löytynyt yhtiäkään punaisia legginssejä! Tehtävä listalle siis...

Otin kooksi 116, koska yleensä SK:n kaavat ovat reiluja. Se 122 mitä lapsi nyt käyttää muutoin ei varmastikkaan olisi liian iso ollut, mutta todennäköisesti tämä istuu paremmin.
Olen ylpeä, että jaksoin rutistaa tämän kasaan vaikka lankaa piti vaihtaa jatkuvasti saumaan ja tikkaukseen ja harmittaa kun en huomannu vaihtaa tikkaukseen pidempää pistoa. Olen tyytyväinen, myös että jaksoin näpertää napinlävet ja ommella napit enkä lyönyt vaan jotai neppareita mitä sattuu löytymään.
Lapsikin tykkää mekosta kovasti mistä olen yllättynyt.