DaCapo

 Se on kummitellut jo pitkään mielessä, että haluan keltaisen svetarin.

Turun jättirätistä löytyi keltaista microfleeceä hyvässä sävyssä sopuhintaan ja piirtelin kaavan naisten OB lehdestä 5/2012. Hurjasti muokkauksia sekä puolikkaan takin sovitusversion se vaati.

Niin...halusin tosiaan kokonaan keltaisen. Mistä hitosta se ruskea sinne taas tupsahti mukaan?!

On alavarat ja kaikki. Ja siitä tulee mieleen dacapon suklaapatukka :P

Samikset

Tytöillä on tarve olla samikset. aamulla valitaan vaatteita yhdessä ja mahdollisimman samanlaiset, mielellään samaa kuosia.
Kangaskapinasta bongasin chihuahua digitrikoota ja koska miehen tytöllä näitä pikkukoiria on kotikotonaan, ajattelin että tämä on varmasti kuosi joka iskee hänen makuunsa. Eikä mennyt metsään.
Tilasin kerralla niin, että saan myös omalle siitä koska muuten olisi tullut itku.

Yksivärinen trikoo on eurokankaasta. Tein pidemmän tunikamittaisen niin menee kivasti legginssienkin kanssa.

Hihansuita oli kohtuu kettumainen tikata, mutta kannatti nysvätä.

Pääntien kantista tein vähän leveämmän mitä normaalisti, kivaa pientä vaihtelua.

Koska en ollut ajatuksen kanssa eurokankaassa ostin pinkkiä trikoota liian vähän. Mietin menenkö ostamaan lisää, mutta päätin ottaa riskin ja tehdä toiselle erimallisen. Katsotaan kuinka suuri sota tulee kun eivät ole täysin identtiset...

Kokeilin tuollaista edestä lyhyempää, takaa pidempää tunikaa joka on kauan mielessä kummitellut, mutta ei ole tullut tehtyä.

Pinkki ei piisannut hihoihinkaan joten sinnekkin koiria kurkkimaan.

Koneet surraavat likipitäen päivittäin, osa ompeluista on vielä hyshys juttuja ja kuvaaminen tuppaa jäämään ja vaatteet siirtyvät suoraan käyttöön. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä tässä bloggaamisessa taas.
Mutta kiva kun jaksatte käydä lukemassa/kuvia katsomassa vaikka vähän harvakseltaan päivittyykin :)

Hapsuja!

Ensin itselle hapsutoppi. Selkä on kokonaan mustaa. Tykkään ihan sairaasti! Tulee varmasti loppukesän lemppari.

Ja tottakai tyttö tahtoi myös hapsuja. Hänelle siis oma toppi kokoa 122/128cm.

Tuo unohdettu velour

Velour on jäänyt materiaalina aivan unholaan. Lapsen ollessa pieni siitä ommeltiin likipitäen kaikki housut ja paljon meillä oli myös velourpaitoja.
Tytön vaatekaappia kun vilkuilee kaikki hyllyt ovat ylitäynnä, mutta huppareille oli vielä vähän tilaa joten selailin ottobren lehtiä ja valikoin kaavaksi lehdestä 1/2014 zip up hupparin.

Oranssi oli ainoa velour mistä riitti ja kylkiin tilkkulaatikosta tiikeriä. Kaavasta otin koon 128cm ja pituuden 134cm, ei olisi haitannut vaikka olisi ollut pidempikin. Hihat ovat aika reilut, mutta mahan kohdalta tiukka, meidän pallomahalapsi.

En pujotellut nyöriä huppuun kun nykypäivänä niihin kuulemma kuristuu. Ja hyvin näytti huppu asettuvan ilmankin.

Vetoketjun reunan jemmasin trikoosuiron sisään, ei sitten kutittele ja on aika siistin näköinenkin näin.

siinä lehtiä selatessa pisti silmiin remainder kaava lehdestä 1/2013. Velourhousut siis ja eikun tuumasta toimeen. Oranssi ei enään piisannut, mutta harmaa piisas.

Kokona on taas 128cm ja pituus 134cm, olisi piisannut se 128cm lahkeisiin, mutta no ompahan kasvunvaraa. Hassua kuinka nää näytti kaavana kivalle, vaikka en tykkää yhtään livenä näistä ylhäältä leveät ja alhaalta pillit malleista.

Semmonen setti, vaikken setiksi ajatellutkaan. tyttö tykkäsi kovasti, ilmoitti menevänsä näillä sitten sinne kouluun.

oho, olenko mä tämmösenkin ommellut?

Hei, pitkästä aikaa. Tuli yllättäen kahden(!!) viikon tauko ompeluun kun sain yllättäen tiedon, että isäni on menehtynyt. Ainoana lapsena olen sitten tyhjentänyt asuntoa, juossut asioilla ja istunut puhelimessa. Luojan kiitos on se, että kaiken on voinut vain suorittaa koska en ole isän kanssa ikinä yhteyttä pitänyt joten surua ei ole ollut. Tottakai se koskettaa kun menee ns.tuntemattoman ihmisen asuntoon ja pöydällä on oma 1v valokuva...Mutta nyt ollaan jo asioissa voiton puolella vaikka paljon on vielä hoidettavaa.

Tiistaina pääsin tosiaan pitkän tauon jälkeen istahtamaan ompsun lattialle ja piirtelin kaavan ja leikkasin kankaita, no se tietenkin kostautui ja nyt on alaselkä ollut siitä asti jumissa, kovasti meinaa tunto lähteä jaloista ja puutuu lantio/jalta, mutta buranan ja kylmägeelin voimin ompelin tänään näin ihanan mekon tyttärelle.

Kangas on paapiin possupussista tullutta, en olisi ikinä itse tilannut tätä väriä.

Pistin poikkisaumaan pitsiä.

Ja helmaan kanssa! Oho minähän vallan hurjaksi heittäydyin :D

ajattelin samalla kuvata kasan mitä on ompsun hyllylle kertynyt odottamaan. Pinon alimmaiset aiheutti hämmästyneen ilmeen ja mietinnän, että jaa oonks mä tommosiakin tehnyt. Olin jo unohtanut mm. nämä käpysen ylläripaketin riivalitrikoosta tehdyt paidat.

t-paita 110/116cm.

Ja pitkähihainen 110/116cm. Käyttäjä on vielä vähän avoinna, mutta eiköhän näille joku käyttäjä joskus löydy.

Paapiin possupussista tuli myös sinisävyisiä trikoita ja ne inspiroi tälläiseen yhdistelmään koossa 104cm.  Takakappale myös palloa.

Jokinaika sitten löysin kontin tuunaustorilta pätkän vuorikangasta ja siihen kauniisti sävyltään sopivaa pitsiä. Ja siitähän se ajatus sitten lähtikin. Tyttö sai rimpsessahameen.

Peruspaidan kaavakuosittelut ja sarjonnat jatkuvat. Tässä koeversio koosta 128cm kaappiin odottamaan syksyä.

Uskotteko, että olen kyllä silittänyt tuon :D mutta jos sen jättää pinoon yli kuukaudeksi se ei ehkä pysy sieleänä. Kissankuva on netistä ja toteutettu pörröisellä silityskalvolla (mikä ihanasti kerää kaiken karvan ja nukan) ja valkoiset osat peruskalvoa.

Johan sitä siinäkin eikä kaikkia tullut edes esiteltyä. Olisi tullut muuten romaani.

Tilkusta asiaa

Suurin innostukseni tilkkupeittoihin lähtee puhtaasti siitä, että en raski heittää pieniäkään paloja kankaita roskiin. Leikkaan vaatekäyttöön liian pienet palat valmiiksi tilkuiksi yksikerrallaan saksilla. Joskus harvoin leikkurilla muutamia.
Minulla on muutamia laatikoita mihin lajittelen tilkut. Koon, värin tai materiaalin mukaan.

Tässä on viimeisimpänä valmistunut n.80x120cm tilkkupeitto asiakkaalle.

Suosin taustalla fleeceä, mutta toki sinne sopii muukin materiaali niinkuin esim. tässä tilauspeitossa velour. Reunat huolittelen resorista leikatulla kantilla jonka kiinnitän peitetikkikoneella.

tämän asiakkaalle menneen peiton koko oli n.70x160cm. Isommissa tilkuissa on mukavaa sommitella kokonaisuuksia, pienissä leikin enemmän värien kuin kuvioiden kanssa.

Tämäkin asiakkaalle ja taustalle valittiin colitsia.
En koskaan osta tilkkujen kankaita peittoja varten vaan ne ovat kaikki omista vaateompeluista ylijääneitä paloja ja välillä saan myös tilkkuja Petralta ( klik ) mikä ilahduttaa kovasti :)

Tässä yleisin koko mitä teen eli n.60x80cm.

Tähän asiakas hankki itse taustan fleecen, tuli aivan ihana tästäkin.

Peittotilauksia on ollut ihan mukavasti, nautin kaikkien tekemisestä. Toisinaan suunnitellaan ja laitetaan montakin kuvaa tekovaiheesta, vaihdellaan tilkkuja ja toisinaan saan vapaat kädet mikä on aina aika jännittävää mutta myöskin otan sen luottamuksena, minun näkemykseen hyvistä yhteensopivista väreistä luotetaan.

Välillä ehtii tehdä oman mielen mukaan myyntiinkin, niinkuin tämä seuraava jonka löydät myynnistä sikaihanan facebook sivuilta

Ja kotiinkin olen ehtinyt yhden tehdä, kaksi on vielä suunnitelmissa jotta saadaan kaikkiin sänkyihin tilkkupäiväpeitot.

Pikkuhousutehtaalta hei

Lapsi kasvaa. Miksi sen pikkuhousut ei kasva mukana? Kaupan housuissa on kutittavia lappuja. Ja kaikista mieluiten tyttö valitsee äidin tekemät joissa on resorikantti. Ne eivät kuulemma purista ja ovat pehmeitä. No viidet akuuttiin pulaan.

Eläimellistä

Puput ovat olleet nyt pop. Ilmeisesti, koska kaapista löytyy jo kolme pupu paitaa!

Valkoinen pupu on pörröistä silityskalvoa (johon jää ihanasti kaikki tumma nukka pesuissa kiinni). Kankaat EK.

Kimaltava teksti.

Tmää pupu raapustettiin tusseilla vaihtelun vuoksi. Lasit ja rusetti silityskalvoa.

Kullankimalteisesta kalvosta leikkelin myös siilin. Olisin tahtonut keltaisen, mutta keltainen kalvoni oli aivan erikeltaista kuin majapuun siilitrikoon keltainen.

Ja siilistäkin tuli ehkä suhteettoman iso, mutta tämä on taas näitä...idea hyvä, mutta toteutus mättää. No tulipahan tehtyä.

Kaveriksi ruskeat velour legginssit keltaisin tehostetikkauksin. Kangas riitti juuri ja juuri kun laitoin lahkeet alavaralla.

...ken on maassa kaunehin?

Pääsin ystäväni luo leikkimään semmosella kivalla käsikäyttösellä leikkurilla ja tuhosin taas vähän silityskalvoja.

Peilikalvoa, glitteriä ja metallihohtoa.

Ja mätsäävät pöksyt velourista. Tosin nämä on ommeltu jo kuukausi takaperin, mutta esitellään nyt kun en ole tainnut aiemmin muistaa. Näissä on omaa kaava ja ekaa kertaa tesmin rypyttää lahkeen framilonilla ennen resorin laittoa. Tykkään ja niin tykkää tyttökin.

syksyn lämmin väriloisto

Kauan visiona päässä. Vihdoin valmiina joskaan ei yhtään sen näköisenä kuin visio oli.

Tilkkutakki, svetari, pusakka mikänyt onkaan.

Joustofroteetilkkuja ja lämmin fleecevuori. Menee sitten takin korvikkeena kaupoilla.

Lapsi päätti tilkut, minä värit. Yhteinen projekti. Ja voi se innostunut huuto kun näki tämän valmiina  eskaripäivän jälkeen. Kolmena päivänä tätä hiljoksiin tehtiin.

Nyt olemme valmiit viileneviin päiviin