Vanhasta uutta, nahka/turkis takki

Joskus eteen tulee semmoisia haasteita, että jokin kuudes asti käskee tarttua niihin. Ja tämä oli ehdottomasti sellainen.

Huomasin kyselyä, että mistä löytyy ompelutaitoinen ihminen kun haluttaisiin yhdistää tekoturkisviitta ja vanha nahkatakki uudeksi takiksi.

Viitta oli ollut asiakkaalla häissä, mutta eihän moiselle muuten juurikaan käyttöä löydy joten näin se saataisiin käyttöön säilyttämään tunnearvonsa. 

Sain siis pitkän tekoturkisviitan ja vanhan nahkatakin josta oli tarkoitus käyttää hiat. Monta kuukautta meni, muutama sovitus välissä ja eilen sain sen valmiiksi.

Alavaroiksi oli ensin suunniteltu myös turkista, mutta materiaalin vähyyden vuoksi alavarat laitettiin nahkatakin selästä leikatuista paloista. Hihat käytettiin sellaisenaan myös vuorin osalta. Vain miehustaan ostettiin uutta ohutta tikkivuoria.

Takkiin toivottiin kiinnitystä mitä ei huomaisi joten päädyin magneettilukkoihin vaikka alunperin mainasin turkishakasia, ne olisivat turkisalavaroilla sopineet, mutta nahan kanssa jääneet ehkä hieman hassun näköisiksi.

Projekti oli erittäin mielenkiintoinen ja oli mukavaa vaihtelua pitkästä aikaa tehdä jotain täysin ompelukoneella ja joustamattomista materiaaleista. 

Sivusaumoihin laitoin taskut huomaamattomasti jotta ei rikottu turhaan kaunista tekoturkiksen pintaa.

 Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen kuten myös asiakas. Iso kiitos vielä tätäkin kautta, että sain toteuttaa sinun visiosi :)

ARVONTA

Lupaamani arvonta tulee tässä.
Palkintona on kierrätyskankaasta ommeltu huivi joka sopii niin aikuiselle kuin lapsellekkin. Huivi on kaksinkertaista kierrätyspuuvillaa, pehmeää sellaista. Ja reunaa kiertää pitsi, pompom nauha tai hapsunauha.
Osallistua voit kommentoimalla tähän minkä huivin juuri sinä haluaisit voittaa. Arvonta on vapaa kaikille, anonyymit kommentoijat keksivät nimimerkin. Arvonta suoritetaan ensiviikon maanantaina 6.4.2015 aikaa osallistua on siis 5.4.2015 klo.00:00 asti.

Arvon yhden huivin ja loput tulevat myyntiin sikaihanan facebook sivulle arvonnan jälkeen.

rokkimekko

ARGH! Että mie vihaan kuvata itseäni. Kummasti helpottaa kun sain jalustan kameralle, mutta ei se tee minusta ytään sen kuvauksellisempaa mallia. Enkä minä osaa nostaa leukaa ylös niinkuin huippumalli haussa sarjassa aina neuvotaan ja sitten on aina kaksari kuvissa. Muttahei, katselkaa te vain sitä mekkoa niin minä keskityn katselemaan omia epätyydyttäviä piirteitäni :D

Teki mieli ommella mekko missä on korsettimallinen yläosa. Kaivelin jostain vanhasta SK lehdestä korsetti topin kaavan ja muokkasin sen itselleni passeliksi. alkuperäisestä kaavasta on jäljellä oikeastaan vain etukappaleen keskimmäinen rintoejn alla oleva osa. Ja sekin oli kaavassa kahtia koska edessä oli nyörit...Mutta olipahan pohja mistä lähteä muokkaamaan. 3 sovituskappaletta se vaati kyllä istuakseen ja silti on vielä vähän kurttua matkassa.

Kangas on vanhaa pussilakanaa. Ostettu kontilta aikoinaan. Selässä on piilovetoketju ja kokonaisuus on vuoritettu. Yläosa samalla kankaalla ja helma vuorikankaalla. Vuorin ja päällisen välissä helmassa on tylliä. Mietin teenkö erillisen tyllihameen, mutta en halunnut tästä kovin pönkköä, että mahtuu ovista kulkemaan niin päädyin, että on kivempi jos tyllit kulkevat mukana.

Tekeminen oli kivaa. Mukavaa vaihtelua peruspertsojen saumuroinnille, lopputulos sen sijaan on vähän blääh. Mutta eiköhän tämäkin joskus päälle mene. Ehkä.

Sanokaapas nyt näytänkö vielä hullummalle jos teen mekon missä helman ja yläosan leikkaus menee vyötärön kapeimmassa kohdassa? Haaveilen vielä sellaisestakin mekosta, vähän juhlavemmasta bling bling versiosta...ei siis kellohelmalla välttämättä tai miksikäs ei...en tiedä. Jotain laskeutuvaa ja läpikuultavaa helmaan ja yläosaan timangeja.

Housuja

Ah miten ihanan värikästä retroa. Vähän kirpaisi leikata, mutta toisaalta kyllä tämä ehkä ilahduttaa enemmän lapsen värikkäänä ja persoonallisena vaatteena kuin kankaana hyllyllä.

Kaavana ottobren autumn forest (tai jotain sinnepäin näin ulkomuistista). Lisäsin lahkeisiin 6cm mittaa jos vaikka menis mahdollisimman pitkään.

Jätin takaa kaarrokkeen ja taskut pois että kuvio säilyy rikkoutumatta. Näihin laitoin myös vuorin trikoosta.


Ja toiset vuorittamattomat samalla kaavalla.

Sain töistä hauskaa ohutta kangasta mikä näytti vähän farkulle, mitälie puuvillaa(?) oikeasti sitten onkaan. Tikkasin tikkauslangalla vaikka työpaikan kone ei siitä tykännyt ja hermot meni moneen kertaan tikkaillessa...

Takataskuun pieni pääkallonauhan palanen piristeeksi.

Karu todellisuus on se, että lapsen vaatekaapin housuhylly on hyllyn kattoa myöden täynnä eikä näille nyt varsinaista tarvetta edes ollut...mutta tulipahan tehtyä ja varmasti käyttöönkin tulevat.

Silityskalvoja

Viikonloppuna kikkailin taas silityskalvoilla. Omalle tytölle poni paita. Ja elämäni ensimmäiset rypytetyt raglahihat!

Ja miehen tytölle löytyi kirpalta kaksi t-paitaa yht.0,50€ joita piristettiin tytön itse valitsemilla kuvilla.

Pantteripöksy

Otetaan vanha verho (juu ihan itsellä käytössä ollut), silityskalvoja silitettäviä strasseja. Käytetään hyväksi havaittua ulkoiluhousun kaavaa ja jätetään tälläkertaa vuori pois (jos ne lämpimämmät ilmatkin sieltä joskus tulisi...). Ja mitäkö niistä saadaan aikaan, no kuvat kertokoot.

Takataskussakin _oli_ strasseja, mutta ne lähti irti jo ekassa käytössä. Loput strassit pysyivät kiinni jopa pesukoneessa mitä epäilin. Ovat siis ihan silitetty kiinni. Olivat ilmeisesti hyvin paljon tyttären mieleen, koska hän ihan itse oma-alotteisesti kiskoi housut jalkaan heti ne nähtyään ja tälläistä ei ole kyllä tainnut ennen tapahtua.

Ja samaan postaukseen jo aikoja sitten tehdyt vuoritetut retropuuvilla housut. Samalla kaavalla kun ovat.

Saako vielä vähän hehkuttaa, että nää on kyllä niin superhyviä housuja! Lisää pitää tehdä vielä...
Ja nythän on taas aikaa kun sain sesonkityörupeaman loppuun. Ainakin 1,5kk lomaa jos kaikki suunnitelmien mukaan menee :)

Todelliseen tarpeeseen.

Keväisin tykkään, että lapsi käyttäisi kauppareissuilla siistimpiä housuja ja vk-housut ovat lähinnä hoidossa käytössä. Tytär on nyt päättänyt alkaa nirsoilemaan ja ilmoitti, että ei käytä enään farkkuja tai sammareita koska ne ovat liian jäykkiä. Myöskään joustavat farkkujegginssit ei kelpaa nekin kuulemma kiristää. Ja velourhousut ei taas ole vielä minun mielestä tarpeeksi lämpimät pihalle (saati tarpeeksi siistit kaupoille lähtiessä) joten vuoritetut kangashousut ovat pop. Mutta niitäpä on meillä kovin kovin vähän, peräti yhdet. Ja kaupoilla käynti paljasti karun totuuden niitäpä ei myöskään löydä kaupoista. Poikien osastolla oli muutamat mutta eivät kelvanneet. No ei muutakuin kaavalehdet esiin ja ompelukone huristaan. Onni on osata ommella.

Vanhaa verhoa kirpparilta. Nyöri myös kierrätetty jostain.

Merkin olisi voinut muistaa laittaa vähän aiemmin johonkin fiksumpaan paikkaan, mutta sojottakoot nyt tuossa sitten.

Pienen pähkinöinnin jälkeen vuorittaminenkin sujui siististi, että kaikki on pussiin ommeltu. Lahkeissa ja vyötäröllä kuminauhaa ja vuori trikoota. Nyt kädet kyynerpäitä myöden ristiin, että ovat sopivan kokoiset.
Olen todellakin ylpeä, että jaksoin vuorittaa vaikka ensin meinasin livistää hommasta. Kaavana OB 4/2012 Forest path 116cm pituus 122.

Farkkua

Mua ei huvita ommella enään yhtäkään trikoopaitaa kivasta kuositrikoosta. Eikä liiemmin, enään yhtä liehuhelmaista mekkoa joustiksesta itselle. Ompeluahdistus siis.
Aloin selaileen vanhoja SK lehtiä ja numerossa 1/2010 olikin kiva farkkumekko. Katsoin, että 12kaavan osaa+vyölenkit ja hihansuukitaleet. Juu ei kiitos en ala piirtään. Vaan mekkopa jäi kummitteleen ja kun tarpeeksi ärsytti peruspertsat mutta hirmusti teki mieli jotain ommella tartuin tuumasta toimeen.
Kaivoin laatikosta omia vanhoja farkkuja ja niistä saikin palat hyvin vaikka vähän sävyeroja onkin.

Punainen tikkauslanka. Pienet blingbling niitit taskunsuissa. Takakappaleella sydämet jotka oli vanhoissa farkuissani, sain kivasti ne ympättyä mukaan.

Laskokset hihoissa. Hihansukaitaleeseen olisi ohjeen mukaan kuuunut vielä toinenkin tikkaus, muttakun en osannut päättää haluanko sen kaitaleen vai hihan puolelle jätin sen pois.

Olisin halunnu punaiset tähtinepparit, muttakun ei ollut ja neiti aseti kovan vaatimuksen "haluan mekon huomenna mummille jos se ei ole valmis en mene" päädyin ihan perinteisiin nappeihin. Tuli ainakin urakalla harjoiteltua napinläpeä (luojan kiitos automaattinen) ja nappien ompelua käsin (toivotaan, että pysyy).

Taakse tuli myös kukkakuviota, koska semmoinenkin brode on housuissa lahkeessa ollut mutta olen sen teininä niistä ratkonut pois.
Vyön jouduin tekemään kahteen kertaan. Kaavan mukaan leikattuna vyö ei olisi mitenkään riittänyt mekon ympäri saati lapsen vyötärön ympäri. Mittasin ja leikkasin pidemmän, mutta sekin kiristi niin tein sitten uuden ettei ainakaan sen takia jää käyttämättä.
Ja pakolliset sovituskuvat, ei löytynyt yhtiäkään punaisia legginssejä! Tehtävä listalle siis...

Otin kooksi 116, koska yleensä SK:n kaavat ovat reiluja. Se 122 mitä lapsi nyt käyttää muutoin ei varmastikkaan olisi liian iso ollut, mutta todennäköisesti tämä istuu paremmin.
Olen ylpeä, että jaksoin rutistaa tämän kasaan vaikka lankaa piti vaihtaa jatkuvasti saumaan ja tikkaukseen ja harmittaa kun en huomannu vaihtaa tikkaukseen pidempää pistoa. Olen tyytyväinen, myös että jaksoin näpertää napinlävet ja ommella napit enkä lyönyt vaan jotai neppareita mitä sattuu löytymään.
Lapsikin tykkää mekosta kovasti mistä olen yllättynyt.

Pieniä

Jostain puskista se aina väillä tulee, nimittäin himo ommella jotain pientä. Eipä muutakuin tilkkulootan kimppuun ja 56cm body syntyi. Tarvihan se vielä housutkin kaveriksi...

Kaavoitin 50/56cm pöksykaavan ja kankaana velouria vanhasta aamutakista joka joskus vuosia sitten on kirpalta mukaan tarttunut. Siitä tein aikoinaan tytölle housut ja paidan vielä oli pieni pala jäljellä. Ja lahkeeseen siili kurkkimaan.

Lahjoitin setin oman fb seinäni kautta ja päätyi kaverini kaverin tytölle.

Sitten siivosin tilkkukopan ja tein vielä toisen setin.

Leppiksiä ja sydämiä.

Housuissa limen vihreä resori, kuva taas vääristää haaleammaksi.
Tämä setti varmaan lähtee mukaani sunnuntaina Pirkkalan MLL:n kirpputorille. Siellä myös paljon omalle tytölle pieneksi jääneitä ompeluitani koossa 110/116. Ehkäpä myös pari tilkkupeittoa jos ehdin saada valmiiksi.