Tuo unohdettu velour

Velour on jäänyt materiaalina aivan unholaan. Lapsen ollessa pieni siitä ommeltiin likipitäen kaikki housut ja paljon meillä oli myös velourpaitoja.
Tytön vaatekaappia kun vilkuilee kaikki hyllyt ovat ylitäynnä, mutta huppareille oli vielä vähän tilaa joten selailin ottobren lehtiä ja valikoin kaavaksi lehdestä 1/2014 zip up hupparin.

Oranssi oli ainoa velour mistä riitti ja kylkiin tilkkulaatikosta tiikeriä. Kaavasta otin koon 128cm ja pituuden 134cm, ei olisi haitannut vaikka olisi ollut pidempikin. Hihat ovat aika reilut, mutta mahan kohdalta tiukka, meidän pallomahalapsi.

En pujotellut nyöriä huppuun kun nykypäivänä niihin kuulemma kuristuu. Ja hyvin näytti huppu asettuvan ilmankin.

Vetoketjun reunan jemmasin trikoosuiron sisään, ei sitten kutittele ja on aika siistin näköinenkin näin.

siinä lehtiä selatessa pisti silmiin remainder kaava lehdestä 1/2013. Velourhousut siis ja eikun tuumasta toimeen. Oranssi ei enään piisannut, mutta harmaa piisas.

Kokona on taas 128cm ja pituus 134cm, olisi piisannut se 128cm lahkeisiin, mutta no ompahan kasvunvaraa. Hassua kuinka nää näytti kaavana kivalle, vaikka en tykkää yhtään livenä näistä ylhäältä leveät ja alhaalta pillit malleista.

Semmonen setti, vaikken setiksi ajatellutkaan. tyttö tykkäsi kovasti, ilmoitti menevänsä näillä sitten sinne kouluun.

Että piti tämäkin päivä nähdä...

..empä olisi ikinä uskonut, että jonain kauniina päivänä ompelen itselleni lycrasta urheiluhousuja!
Minä ikuinen liikunnan vihaaja. Voi herranjumala. Mutta kyllä kuulkaa niinvain minäkin olen aloittanut liikunnan, kahvakuula on lajina. Sopivan yksinkertaista yksinkertaiselle ihmiselle :D
En koe mitään liikunnan riemua ja nautintoa, mutta josko ne ylimääräiset raskaudesta jääneet kilot olisi jo aika yrittää karistaa näin yli kuuden vuoden jälkeen. Kun eivät mokomat näytä itsestään lähtevän.
Muttaniin niihin housuihin.

Lycra on ek:n palalaarista vuosia sitten ostettu. Itseasiassa mekkoa varten. Ja olen minä sen mekonkin tehnyt, tainnut vain jäädä täällä näyttämättä. Korjataampa tilanne heti.

Tuommonen, kaava SK lehden topista pidennetty. En sitten lopulta edes tykännyt tästä ja on vielä käyttämättä.

Mutta palataas taas siihen housuasiaan...

Kyllä mä vähän näitä vierastan...vaikka on nämä pirun mukavat jalassa! Kaava on SK 3/2015 ja tein koon 36. Kaupan housuista olen 38. Lahkeisiin olisi saanut ottaa mittaa enemmän ja vyötärö tuntuu oudon korkealle kun menee napaan asti, niinkai se saakin mennä. ei sinne peppua ole menty vilauttelemaan :D Ehkä teen vielä toiset kunhan pääsen hamsteroimaan jotain rauhallisempaa lycraa jostain.

Olen myös testannut tankotanssia, se nyt on entuudestaan ystävän kautta tuttu laji. Tunnilla pitäisi olla shortsit ja kaapista löytyi vain farkkushortseja joten tein sitten trikoiset ja peppuun silityskalvolla kuva ettei ihan tylsäksi käy.

Kuva on oikeasti neonvihreä, en vain jaksanut taistella kameran kanssa oikeaa sävyä.

Näiden lisäksi olen kerran kokeillut myös loop-ilma-akrobatiaa. Ihan vekkulia sekin, saatan mennä uudestaankin. Vaikka olo oli kuin metrisellä halolla joka on köytetty liinalla kattoon roikkumaan. Notkeus ei ole vahvin osa-alueeni.

Hämmentävää kirjoittaa liikunnasta, vihaan sitä edelleen.

Koleaan kesään

Havahduin taannoin, että lapsella ei ole yhtään takkia kauppareissuille. Sellaista siistimpää. Vain se yltäpäältä mudassa ja voikukassa oleva vk-takki millä on rymytty eskarissa.
Asia piti korjata. Valikoin kaavaksi ottobren 1/2012 takin ja kooksi 128cm paitsi hihat otin pituudesta 140cm, onneksi.

Takin ompelussa meni mönkään kaikki mikä voi ja suurinosa myös niistä mitä ei voi. Ratkoja tuli tutuksi ja hermot meni, mutta valmista tuli vaikka moneen kertaan teki mieli heittää "kirves kaivoon".

Päällikangas on tukevaa puuvillaa, verhoa jotka muinoin olen kirpparilta ostanut ihan takkia ajatellen. Ei sekään kuosi oikein enään sytyttänyt, mutta tulipahan sekin nyt käytettyä pois. Vuorina kontilta löytynyttä vuorikangasta.

Minulla ei ollut sellaista nyörikuminauhaa joten pistin normaalia eiköhän sekin asiansa aja. Napit ja nyöristopparit ostin Tampereen koskikeskuksen merletosta, jossa ei ole ilo asioida. palvelu on aina todella aneemista ja tylyä. En ollut huomannut, että ohje kehotti kaksireikäiseen nyöristoppariin joten kävin pöllimään lapsen helmirasiasta tähtihelmet sitten, ettei kuminauha livahda stopparin läpi.

Housut on myös itse ommellut. Ihailin neonvärisiä joistofarkkuja käpysellä pitkään ja viimein kankaiden yönä raskin tilata. Näihinkin kaava on ottobresta, en muista nyt numeroa.

aivan kamala yrittää kuvata neonväriä, mutta istuu kuin nakutettu.

oho, olenko mä tämmösenkin ommellut?

Hei, pitkästä aikaa. Tuli yllättäen kahden(!!) viikon tauko ompeluun kun sain yllättäen tiedon, että isäni on menehtynyt. Ainoana lapsena olen sitten tyhjentänyt asuntoa, juossut asioilla ja istunut puhelimessa. Luojan kiitos on se, että kaiken on voinut vain suorittaa koska en ole isän kanssa ikinä yhteyttä pitänyt joten surua ei ole ollut. Tottakai se koskettaa kun menee ns.tuntemattoman ihmisen asuntoon ja pöydällä on oma 1v valokuva...Mutta nyt ollaan jo asioissa voiton puolella vaikka paljon on vielä hoidettavaa.

Tiistaina pääsin tosiaan pitkän tauon jälkeen istahtamaan ompsun lattialle ja piirtelin kaavan ja leikkasin kankaita, no se tietenkin kostautui ja nyt on alaselkä ollut siitä asti jumissa, kovasti meinaa tunto lähteä jaloista ja puutuu lantio/jalta, mutta buranan ja kylmägeelin voimin ompelin tänään näin ihanan mekon tyttärelle.

Kangas on paapiin possupussista tullutta, en olisi ikinä itse tilannut tätä väriä.

Pistin poikkisaumaan pitsiä.

Ja helmaan kanssa! Oho minähän vallan hurjaksi heittäydyin :D

ajattelin samalla kuvata kasan mitä on ompsun hyllylle kertynyt odottamaan. Pinon alimmaiset aiheutti hämmästyneen ilmeen ja mietinnän, että jaa oonks mä tommosiakin tehnyt. Olin jo unohtanut mm. nämä käpysen ylläripaketin riivalitrikoosta tehdyt paidat.

t-paita 110/116cm.

Ja pitkähihainen 110/116cm. Käyttäjä on vielä vähän avoinna, mutta eiköhän näille joku käyttäjä joskus löydy.

Paapiin possupussista tuli myös sinisävyisiä trikoita ja ne inspiroi tälläiseen yhdistelmään koossa 104cm.  Takakappale myös palloa.

Jokinaika sitten löysin kontin tuunaustorilta pätkän vuorikangasta ja siihen kauniisti sävyltään sopivaa pitsiä. Ja siitähän se ajatus sitten lähtikin. Tyttö sai rimpsessahameen.

Peruspaidan kaavakuosittelut ja sarjonnat jatkuvat. Tässä koeversio koosta 128cm kaappiin odottamaan syksyä.

Uskotteko, että olen kyllä silittänyt tuon :D mutta jos sen jättää pinoon yli kuukaudeksi se ei ehkä pysy sieleänä. Kissankuva on netistä ja toteutettu pörröisellä silityskalvolla (mikä ihanasti kerää kaiken karvan ja nukan) ja valkoiset osat peruskalvoa.

Johan sitä siinäkin eikä kaikkia tullut edes esiteltyä. Olisi tullut muuten romaani.

Laukku

Minulla on ollut ihana musta-valko ralliruutuinen laukku. Kirppikseltä löytynyt tietenkin. Karu tosiasia on se, että mustavalkoinen laukku ei ihan sovi muuhun vaatetukseen yleensä koskaan mun tapauksessa. Ja se, että laukun olkahihna on irronnut jo kaksi kertaa. Ja se, että laukun kankaat ovat paikkapaikoin puhkikuluneet. Ja kuinka paljon menee kotiovella hermot kun sisätaskussa vuorikangas purkaa ja avainrengas takertuu siihen kiinni...

Viimevuonna kädentaitomessuilta bongasin ihanaa sienipuuvillaa. Värit on niin mua. Päätin, että siitä tulee mun uusi laukku. 

Tovihan siinä vierähti...Mutta nyt se on valmis.

Siinä on vihreä puuvillavuori jossa on vetoketjullinen tasku avaimille ja puhelimelle. en kestä niitä vuorikankaita kun ne rispaa aina eikä kestä.

Siinä on säädettävä olkahihna. Klipsun purin vanhasta laukusta. Kierrätystä nääs.

Se on aivan minun värinen.

Ja siitä löytyy kauneusvirheitä. Ja yksi virhe mikä häiritsee käyttöä mutta aion oppia elämään sen kanssa. Vaikka kuinka katsoin että laitan vetoketjun aukeamaan siitä päästä missä hihna on kiinni laukussa, ei lenkissä niin väärinpäinhän se meni.

Mutta kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen. antaisin itselleni tästä 8+. Perusteluina mm. se, että tein tämän ilman kaavaa mikä on minulle huima saavutus. Mittoja otin vanhasta laukusta.

Nyt menen siirtämään rojuni väliaikaislaukusta uuteen ja lähden hakemaan tytön eskarista, katsotaan kestääkö laukku :)

Tilkusta asiaa

Suurin innostukseni tilkkupeittoihin lähtee puhtaasti siitä, että en raski heittää pieniäkään paloja kankaita roskiin. Leikkaan vaatekäyttöön liian pienet palat valmiiksi tilkuiksi yksikerrallaan saksilla. Joskus harvoin leikkurilla muutamia.
Minulla on muutamia laatikoita mihin lajittelen tilkut. Koon, värin tai materiaalin mukaan.

Tässä on viimeisimpänä valmistunut n.80x120cm tilkkupeitto asiakkaalle.

Suosin taustalla fleeceä, mutta toki sinne sopii muukin materiaali niinkuin esim. tässä tilauspeitossa velour. Reunat huolittelen resorista leikatulla kantilla jonka kiinnitän peitetikkikoneella.

tämän asiakkaalle menneen peiton koko oli n.70x160cm. Isommissa tilkuissa on mukavaa sommitella kokonaisuuksia, pienissä leikin enemmän värien kuin kuvioiden kanssa.

Tämäkin asiakkaalle ja taustalle valittiin colitsia.
En koskaan osta tilkkujen kankaita peittoja varten vaan ne ovat kaikki omista vaateompeluista ylijääneitä paloja ja välillä saan myös tilkkuja Petralta ( klik ) mikä ilahduttaa kovasti :)

Tässä yleisin koko mitä teen eli n.60x80cm.

Tähän asiakas hankki itse taustan fleecen, tuli aivan ihana tästäkin.

Peittotilauksia on ollut ihan mukavasti, nautin kaikkien tekemisestä. Toisinaan suunnitellaan ja laitetaan montakin kuvaa tekovaiheesta, vaihdellaan tilkkuja ja toisinaan saan vapaat kädet mikä on aina aika jännittävää mutta myöskin otan sen luottamuksena, minun näkemykseen hyvistä yhteensopivista väreistä luotetaan.

Välillä ehtii tehdä oman mielen mukaan myyntiinkin, niinkuin tämä seuraava jonka löydät myynnistä sikaihanan facebook sivuilta

Ja kotiinkin olen ehtinyt yhden tehdä, kaksi on vielä suunnitelmissa jotta saadaan kaikkiin sänkyihin tilkkupäiväpeitot.

Riemukukkia

Pitkään hyllyssä marinoituneesta riemukukkatrikoosta itselle kesätoppi

Ja loppupätkästä kaverin muksulle 86cm body yllärilahjaksi. Ja eihän pelkkää bodya voin antaa eli legginssit kaveriksi :)